ArtPoetryMusıc |
TenhıKauan |
näkin laulunäkki laulaa lauluaanluokseen sävelet houkuttavat kylmään järveen nukkumaan ihmislasta tuudittaa kauas sävelet kantautuvat kohti kylmää kuolemaa järven selälle tanssimaan lumoutuneena vaeltaa huomenkuulaina öinä syksynkajo täyttää taivaan hohtoon sarasteen koittaessa taivaanlaki ylle kumartuu huomenen tervehdyksen kaikuessa aamuruskoon pimeän selänteen kääntyessä takaisin suo meille yön tummuus loisteeton päivyt revontulettutureillatuulen lailla taivaankansi tulta vie sävyttäytyy taivas väreihin tuntureiden kruunuksi hallavedetkuun katseen helmyt ylle käyja lyö itsensä levolle syvällä sylissä veden morsiamen uinuu menneen sielu yksin nousee halla seisovista joista ja soittaa huurteista huiluaan kuun katseen kohdatessa halla nousee tanssimaan nämä vedet eivät hopeaa heijasta vaan taivas tähtyeitä huokaa yön hämärtäjä, päivän himmentäjä matkaa taivaalla hiljainen hetki unenvirran luona mieli pilvillä käy etäisyyksien taakun syksyn vienot lehvätvaitonaisena liitää varisparvi etäiseen pilvenlonkaan ihmisten luota ne kaikkoavat unten kultalaan lauluni sinullekun auer muuntuu katseeksimuuttuuko haave rakkaudeksi kun päivä kastaa kasvonsa veteen laulanko vain sinulle hyräili hongat kuiskaili purot lauloi metsä kesäillan hämärästä alla aaltojen päällä peltojen laulu kaikuu kuin tuuli lehdoissa hiivin haaveisiin kuten metsän tuuli on lauluni nimetön soi haapojen iltainen havina niin kuiskaten ne mieltäni halaavat taivalen ole yksin alla tähteinilta toi vieraakseen syvän läheisyyden kun täältä vihdoin lähden jätän vuodattamatta kyyneleen kuljin hiljaa käsikkäin surun kanssa päivän päätteeseen tuo murhe vierelläin laillani vaipui kesken taipaleen soutulankeaa soudun valkeaanveden juovaan varjo harmaassa hämärässä kielohimmeässä yössä houreissaan kulkihelmikukkien keinuvaan kuolonkehtoon harmaa saattue allensa sulki ylevän ja suloisen viimeisen ehtoon metsän kämmenellä versoo kielo kuolo vaalii omiaan vainonmaille käy elonpolulle vain kaipuu vieno ja katsokaa ei kyyneltäkään näy maan povessa iäti makaa ajan askelia yllään kuuntelee maahan lankeaa ja polvistuu käy kohtalonsa kanssa liki elo hänen kasvoiltaan väistyy kun jo hohtaa taivaansini |
the chant of näkkinäkki chants a songits tunes fill the air shivers of chillness cradle a human child fading to trance on a starlit lake enchantment of stony loneliness morrowin the crystalline autumn nightsdawning reddens the sky ambience of looming light bends over morrow's greeting echoes in the aurora when the day breaks yield us back the dimness of night the volatile day northern lightsabove the fieldslike wind the welkin' carries fire triumphing colours grace the skies as the crown of the fields the glacial waterssparkling light from the moon to paleembellishes the spruces with golden veil deep, deep in the glacial waters asleep is the essence of the past frost rises from the river's depth while it dances a chord of frozen flute might be heard when the moon lights the surface of the calm river in a shape of frost the past quietly dances no light on these glacial waters shimmers only the nightsky is filled with silver glances the night turns to a day and the day to another evening a silent moment by the river of dream mind rises to dimensions so far out of reach beyond distanceslike fine leaves in autumnsilently the crows fly beyond distant clouds far away from where man dwells to the golden pasture of dreams mavourneen's songlike mist turns to dewwill a dream change into love when the day immerses its face to water shall i sing only for you humming of the trees ripples of stream forest sang in summer nights eve beneath waves above fields a long echoes like wind in a grove i reach for dreams like a tune of a forest my long has no name choir of aspen bends down to me enfolding with gentle whispering strayingi am not forlorn under starsthe evening veiled me with closeness when it is my time to leave i will shed no tears hand in hand with woe i traveled to the end of day as i, the sorrow by my side strayed unto morning grey driftdim casts a shadowon the water's face in a grey daybreak lily of the valleydeath's savoura feverish dream in grey marches to veil the chaste bloom lily of the valley quaint semblance kneeled in vapour this brief passing moment in the arms of the loving sopor listening as the time walks by amid flowers wandering but still now colours seem to obscure the grey veil deepens here to the old soil i leave you in wist |
KauanFolk Aesthetıc |
A Comprehensive Archive of Art
